Jälleen elämme aikaa, jolloin Sote-uudistusta yritetään viedä maaliin. Tämän maratonin rinnallahan koronarääkki on ollut vasta pikamatka. Toivottavasti nämä yhdessä eivät väsytä tekijöitään, sillä potkua pitää nyt löytyä – molempiin!
Mutta tuosta SO:sta. Minulle on syntynyt vahva uskomus, että kun tv:stä tulee ajankohtaisohjelma liittyen sote-uudistukseen, niin ensimmäinen kommentti asiaan liittyen on jotakuinkin: ”Kyllä terveyskeskuslääkärille pitää päästä”. Kyllä, olen samaa mieltä. Ja niin me varmasti kaikki olemme.
Asiassa kuitenkin häiritsee:
- On itsestäänselvyys, että terkkarin lääkärille pitää päästä. Vai eikö se olekaan?
- Tehdäänkö Sotea kovin Te-painotteisesti, vaikka nimessäkin So on ensin?
- Unohdammeko So:n tyystin johonkin taka-alalle? Toivottavasti emme.
Olen tullut ymmärtämään, että So:lla ja Te:llä on enemmän – tai soisi olla enemmän – yhteyttä toisiinsa kuin huomaammekaan. Jos minulla on huoli naapurista, niin huoli-ilmoituksen teen sosiaalitoimeen. Ja kuinka usein asia sitten kääntykää Te:n puoleen.
Eräs aikamme kaiketi valtakunnallinen ilmiö on, että erikoissairaanhoidon kustannuksia ”taivastellaan” kunnassa jos toisessakin. Olen vakuuttunut siitä, että onnistuneen sosiaalityön kautta erikoissairaanhoidon kustannukset voivat pienentyä. Jos sosiaalitoimi rajataan tiukasti vain ja ainoastaan lakisääteisiin asioihin, voinemme jatkossakin ihmetellä erikoissairaanhoidon kustannuksia.
Kun väliaikaisesta tuli pysyvää
Maailmamme on monella tavalla kehittynyt todella hyvään suuntaan, enkä historiaan palaamista haikaile, en yhtään – varsinkin kun 70-luvun unohtumattomat iskelmät ja hitit elävät tässä ajassa edelleen. Mutta myös vinoumia on havaittavissa.
Eräs esimerkki. Ymmärtääkseni velkaneuvonta kehitettiin 1990-luvulla väliaikaiseksi avuksi laman myötä ”velkahelvettiin” ajautuneiden tueksi. Mutta tänään, 30 vuotta myöhemmin, velkaneuvontaan monilla paikkakunnilla on kuukausien jono. Väliaikaisuudesta tuli pysyvää – ainakin näillä näkymin. Ja tiedämme, että kun yksilön talous sakkaa, niin sosiaalitoimi tulee tutuksi.
Sitä toivoisi eri tahojen välisten rajapintojen yhteistyön tiivistymistä tavalla, joka palvelisi mahdollisimman hyvin asiakasta.
Sosiaalitoimen palvelut ovat yhä useammalle todella tuiki tärkeitä, elämässä kiinniolemisen välttämättömiä edellytyksiä. Samaan nippuun tosin kuuluu myös työvoimatoimiston ja etenkin Kelan palvelut. Siksi toivoisi eri tahojen välisten rajapintojen yhteistyön tiivistymistä tavalla, joka palvelisi mahdollisimman hyvin asiakasta. Sitä asiakasta, jolla ei välttämättä aina ole voimavarat ihan huipussaan silloin, kun hän näitä palveluja tarvitsee.
Inhimillinen tuki säästää rahaa
Minulle on kehittynyt toinenkin uskomus. Sosiaalitoimen merkitystä ja sen vaikuttavuutta ei välttämättä yhteiskunnassamme tunnisteta ja tunnusteta riittävästi. Ajattelen, että sosiaalitoimi on liian näkymätöntä. Ja kyllä, asiakastyön tuleekin olla näkymätöntä, mutta näkyväksi pitäisi tehdä sosiaalityön kenttä.
Kaipaan sen näkyväksi tekemistä, että miten tuetaan ihmisiä, jotka tarvitsevat toimeentulotukea, joskus sitä harkinnanvaraistakin. Että miten tuetaan ihmisiä, joiden tulevaisuuden näkymä ulottuu korkeintaan viikon, kaksi eteenpäin.
Kaipaan ajankohtaisohjelmiin, joissa käsitellään sote-uudistusta, voimakkaammin SO:n näkökulman esille tuontia. Kaipaan sen näkyväksi tekemistä, että miten tuetaan ihmisiä, jotka tarvitsevat toimeentulotukea, joskus sitä harkinnanvaraistakin jne. Että miten tuetaan ihmisiä, joiden tulevaisuuden näkymä ulottuu korkeintaan viikon, kaksi eteenpäin – siihen hetkeen kun tapaa seuraavan kerran sosiaalityöntekijän tai -ohjaajan. Ja Jotka vielä tämänkin jälkeen joutuvat hakemaan ruokajaosta täydennystä jääkaapin valon seuraksi.
Sillä todella uskon, että mitä paremmin ihmisiä pystytään inhimillisesti tukemaan, niin joku vierailu sairaalan päivystykseen saattaa jäädä tekemättä. Ja se raha säästyy kunnan kassaan.
Siis te rohkeat SO-henkilöt, te jotka teette rohkeasti tärkeää, mutta turhankin näkymätöntä työtä. Tulkaa esiin!
-Esko
