– Sinä se jaksat olla monessa mukana. Näillä sanoin leppoisa työkaverini evästi lähtöäni NLP Practitioner –koulutuksen viimeiseen lähiviikonloppuun. Niinpä kai jaksan, ajattelin mielessäni. Aika usein mielessäni kuitenkin mietin, että mitä h******iä minä täälläkin teen.
NLP-koulutukseen lähdin Covis-kollega Terhin esimerkin kannustamana ja puhtaasta uteliaisuudesta. Halusin selvittää, tarjoaako koulutus lisätyökaluja työnohjaustyön tueksi.
Aika hakea uusia näkökulmia
NLP Practitioner – tuttujen kesken ”präkkäri” – on koulutus, jossa kokeilet ja harjoittelet kaikkea opittua käytännössä. Työskentelytapa on osallistujalle vaativa ja haastaa kärsimättömän viestijän luonteen tämän tuosta. Viipyily harjoitusten äärellä sekä harjoitusten purkukeskustelut muiden osallistujien kanssa avasivat oman mielen mahdollisuuksia tavalla, joka olisi ehkä muutoin jäänyt huomaamatta. Tai kokemuksesta olisi tullut vähintään pinnallisempi.
Harjoitukset myös muistuttivat, miten eri tavoin ihmiset vastaaviakin asioita kokevat. Harjoitusten kautta sain myös tehdä ”tilinpäätöstä” surutyölle, joka on kulkenut arjessa mukana yli 2 vuotta.
Viestintätyössä sekä työnohjaajana kuulen aika usein tarinoita siitä, mikä omassa työssä ahdistaa. Monimutkainen toimintaympäristö, jatkuva muutos, kiire ja kohtaamattomuus kuormittavat ja saavat kokonaiskuvan arjen todellisuudesta katoamaan. Jäljelle jäävät ne pienet, pielessäkin olevat asiat, joihin on helppo tarttua – ikävälläkin tavalla.
Jos asioiden käsittelylle annetaan riittävästi aikaa ja tilaa, millainen merkitys tällä olisi prosessien sujuvuuden, oppimisen, työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin kehittymisen näkökulmasta? Olisivatko työn tulokset parempia tai elämä edes piirun verran helpompaa?
Kipeitäkin asioita kepeässä paketissa
On vaikeaa, ehkä jopa älytön idea, tiivistää blogitekstiin viiden kuukauden tiivistä koulutusmatkaa, joka koskettaa kaikki elämän tärkeitä osa-alueita. Alla joitakin mieleen jääneitä ajatuksia ja oivalluksia, joiden olemassa olosta koitan itseäni arjessa muistuttaa:
- Voit pienilläkin muutoksilla vaikuttaa siihen, miten todellisuus ympärilläsi näyttäytyy.
- Meistä jokainen tuo voimavaroja elämän eri tilanteisiin mukanaan. Tunnistanko ne? Osaanko ottaa ne osaksi arjen ratkaisuja?
- Kipeitäkin asioita on helpompi käsitellä, kun niitä lähestytään leikillisyyden ja kekseliäisyyden kautta.
- Todellisuus ympärillämme rakentuu monista, monitasoisista osista, joiden juuret saattavat ulottua sukupolvienkin taakse. Älä siis tee itsellesi tai lähiympäristöllesi hallaa suhteutumalla agressiivisesti tai välinpitämättömästi.
- Ihminen tarvitsee elämässään sopivan sekoituksen rohkeutta ja voimaa, empatiaa ja välittämistä, herkkyyttä ja huomioon ottamista sekä leikillisyyttä ja huumoria.
- Meillä on lupa nauttia siitä, että olen minä — juuri sellaisenaan.
Ja löytyihän niitä työkalujakin mukaan otettavaksi ohjaustyöhön.
Covis-kollegani Terhi on päättänyt tehdä uteliaisuusmatkoja sellaisille alueille, jotka eivät tunnu hänelle luontaisilta. Menköön tämäkin yhteismatka ”Ajattelun avartajan”, ”Energian elvyttäjän”, ”Harmoniaan ja hyvinvointiin opastajan”, ”Mielikuvamystikon”, ”Toivon kantajan”, ”Voimavarojen valjastajan” sekä ”Kulttuurien välisen sillan rakentajan” kanssa sellaisesta.
Opiskelutoverini sanoin: – Kaikkea kannattaa kokeilla, ettei uteliaana kuole. Rohkeutta heittäytyä kuitenkin tarvitaan!
– Krista
Hae seuraavalle präkkärille! Seuraava NLP Practitioner –koulutus käynnistyy jo helmikuussa. Kurkkaa koulutuksen kuvaus Koivulaukka Oy:n sivuilla ja ilmoittaudu!
