“Eikö koulutus olekaan kuollut”, totesi yrittäjäkollegani erään viikkopalaverin keskellä. Miksi olisi – jäin pohtimaan.
En osaa edes kuvitella tilannetta, jossa ihmisen arvokkaimman pääoman kartuttaminen voisi pysähtyä, muuttuvassa maailmassa.
Koulutusta vai uuden oppimista, joka helpottaa?
Mitä perinteinen koulutus ylipäätänsä tarkoittaa? Voiko uuden oppiminen olla koskaan jotenkin muutoin määriteltyä, kuin vain uuden oppimista? Ja vaikka koulutus olisikin perinteistä, niin onko se paha asia, kuollut asia?
Käsitämmekö perinteisen koulutuksen niin, että opettaja opettaa ja oppilas kuuntelee. Kuuluuko uuden oppimisen aina olla dialogista, vuorovaikutukseen perustuvaa, sellaista jossa opitaan yhdessä?
Vetovoimainen työnantaja tarjoaa tekijöilleen mahdollisuuksia oman osaamisen kehittämiseen. Enää koulutusta ei kuitenkaan koeta jonkinlaiseksi palkkioksi, vaan tavaksi rakentaa polkuja kohti huomista. On tärkeää tunnistaa omat ydinosaamiset työssä sekä osaamisalueet, jotka kaipaavat syventämistä tai vahvistamista.
Uutta osaamista voi hankkia muullakin tavalla kuin osallistumalla ulkoa hankittuun koulutukseen. Aina organisaation sisäisiä valmennuksia ja työpajoja ei osata mieltää samalla tavalla merkityksellisiksi koulutuksiksi, vaikka tavoitteena on ydinosaamisen kasvattaminen ja puuttuvan osaamisen täydentäminen.
Entä jos olemmekin väsyneitä kaikkeen tähän? Työelämän kiihtyvä tahti on saanut tavoittelemaan pikavoittoja, minkä lopputuloksena ovat höttöiset sisällöt tai lopahtanut kiinnostus. Tämä asettaa johtajalle ja henkilöstön kehittäjälle haasteen – mihin tarttua ja mitä tarjota seuraavaksi?
Ei pikavoittoja, vaan merkityksellisiä sisältöjä oikein tarjoiltuna
Väitteeni on, että ei koulutus ole kuollut, vaan me työelämässä pinnistelevät ja ponnistelevat olemme liki puolikuolleita; emme jaksa kuunnella enää yhtään höttökoulutusta tai inspiraatioluentoa, jolla ei ole merkitystä oman työn kannalta.
Haluamme koulutukselta merkitystä, uusia ajatuksia, keskinäistä ajatustenvaihtoa, ristiriitaistakin keskustelua. Etsimme uusia tapoja toimia, käytännön esimerkkejä ja elävää elämää. Emme halua keskinäisen kehun kerhoja tai samaan tahtiin pilkkivien seuroja – jos se on perinteistä koulutusta, annetaan sen ollakin kuollutta.
Aika on rahaa ja resursseja. Oikein kohdennetulla ja oikea-aikaisella koulutuksella on paikkansa. Koulutuksen tulee olla osallistujalle merkityksellistä, eikä hukkaan heitettyä aikaa.
Tutkimusten mukaan
- 70 % osaamisesta opitaan työssä,
- 20 % toisilta ja
- 10 % koulutuksessa.
Otetaan täysi hyöty tuosta kymmenestä prosentista. Tahto oppia ja oivaltaa kantaa!
Teksti: Krista Laurila.
Tutustu koulutustarjontaamme. Räätälöimme teille innostavan ja oivalluttavan koulutuksen toiveidenne mukaisesti.
