Työssä onnistumisella on ymmärrettävästi vahva yhteys työlle asetettuihin tavoitteisiin. Yhteiskuntamme suuria tavoitteita, kuten soteuudistusta tehdään vuosien suunnittelun jälkeen reilun vuoden toteutusaikataululla. Lähijohto ja henkilöstö ovat tavoitelleet resurssien parempaa riittämistä jo pitkään niin sotessa, kuin muillakin aloilla.
Tavoitteen asettaminen on taitolaji
Jos rima on alhaalla, ei ihmisen mieli välttämättä yritä yhtään pidemmälle. Tavoite on maali, johon tähdätään ja siksi sitä ei kannata asettaa ainakaan liian alas. Varmasti totta, mutta arjessa tuo totuus näyttäytyy sellaisena, että moni on jo oppinut inhoamaan ”tavoite” -sanaa.
Liian suuri tavoite lienee siis parempi, kuin liian pieni tavoite. Siinä on kasvunvaraa. Tunnollista ihmistä valtava tavoite voi lamaannuttaa. Varsinkin, jos se on irrallaan arjesta, jossa samat tunnolliset ihmiset kantavat vastuuta jo monesta asiasta. Sellaisista, jotka olivat olemassa jo ennen suurta tavoitetta, ja joita ei oikein voi jättää tekemättä, kuten hoitaminen tai opettaminen.
Millaisia linkkejä ja loogisia jatkumoita voisimme löytää suurten, sinällään hyvien tulevaisuuksien ja tavoiteltavien asioiden ja arjen välille? Miten usein työyhteisöissä pysähdytään pohtimaan tavoitteita ja tavoitteiden muutosta. Mitä niistä oikeasti tavoitellaan milläkin hetkellä ja mitä se merkitsee käytännön arjen ja työn kannalta? Millaisia käytännön ratkaisuja voimme löytää, jotta tavoiteltavat muutokset voisivat olla vähän mahdollisempia?
Onnistumisen anatomiaa
Mitattavat tavoitteet, suorituksen arviointi… voiko työssä onnistuminen olla muutakin? Milloin sinulla on ollut onnistumisen tunne työssä? Itse löydän ainakin sen hetken, kun jokin asia menee eteenpäin. Se ei ole kovin mitattava suoritus, ennemminkin pieni liikahdus, tunne siitä, että asia menee oikeaan suuntaan. Jos se toistuu systemaattisesti riittävän pitkään, voidaan saada näkyviin jotain mitattavaakin.
Edellä mainittu onnistumisen kokemus löytyi vastakohtien kautta. Onnistumisella on muitakin vastakohtia, kuin epäonnistuminen. Yksi on turhautuminen. Sellainen tilanne, jossa asia ei vain lähde. Ei asia ole epäonnistunut, muttei vielä onnistunutkaan, vaan tökkii jossakin välitilassa. Suurten tavoitteiden kohdalla näitä pysähtyneitä hetkiä on paljon.
Millaista tavoitteensietokykyä nykypäivän työssä onnistuminen vaatii?
Suuret tavoitteet ovat moninaisia ja päällekkäisiä, oman toimen ohessa tehtäviä. Niiden tavoittelu on pitkään kesken. On ehkä vaikea edes tietää, milloin tavoite tarkalleen saavutetaan, jos saavutetaan. Ja näitä on nykypäivän työelämässä paljon.
Siksi ydinosaamiseksi voisi nostaa tavoitteensietokyvyn. Se on jotakin muuta, kuin keskeneräisyyden sietämistä. Siihen yhdistyy lisäksi tavoitteen tarkastelu toimintasuuntina, tavoitteen jatkuvat keskustelu, muokkaaminen ja tarkentaminen. Iso merkitys on myös sillä, miten hyvin työyhteisö pystyy tavoitteestaan keskustelemaan ja muodostamaan yhteisen näkemyksen.
-Henna
