Sinä lukijani, joka osaltasi tulet viemään tulevaa sote-uudistusta eteenpäin. Tämä on erityisesti Sinulle.
Sote-uudistus ei ole uusi juttu, kuten hyvin tiedät. Sitä on yritetty tehdä ainakin 10 vuotta ja aina se on kaatunut! Milloin mihinkin syyhyn, mutta kaatunut se on. Päättävät poliitikot ovat kadonneet kuka mihinkin – Katainen Sitraan, Stubb Brysseliin, Urpilainen Afrikkaan eikä Sipiläkään jäänyt kusitolpalle.
Sote-uudistus tulee jälleen – siis jälleen kerran. Toivottavasti Sinun kalenterisi sallii sen. Parasta olisi, sillä tämä muutos ei kysy lupaa. Edes Sinulta. Ja Sinä et katoa etkä karkaa, et mihinkään.
Keep it simple!
Kun muutosrumba jälleen alkaa, niin Sinua saatetaan yrittää viedä kuin litran mittaa. Katsothan kuitenkin, että Sinä olet se joka vie. Tuleva muutos haastaa Sinua päivittäin muistaakseni Saku Tuomisen ja Katja Lindroosin ”Ravistettava – Omskakas” -kirjasta lukemieni ajatusten ja kysymysten äärelle:
- MITÄ minun tulee TÄNÄÄN tehdä?
- MIKSI minun tulee tehdä se, mitä minun tulee tehdä?
- KETÄ varten teen sen, mitä teen?
- UNOHDA mitä HALUAT tehdä ja HYVÄKSY mitä PITÄÄ tehdä!
Yksinkertaista eikö vain? Keep it simple!
Mikä saa jaksamaan?
Missä on toivo, kun lähdetään talikolla pöyhimään kasaa, jota on käännetty ja väännetty jo väsymiseen asti. Toivo on siinä päättäväisyydessä, jonka itsestäsi löydät. Nyt tämä vain tehdään. Unohdat muut kehittämiset ja uudistamiset. Nyt on vain tämä …. tämä …. tämä ties kuinka mones sote.
Arkinen toivo lepää Sinulla siinä tietoisuudessa, että jokainen hetki vie lähemmäs uudistuksen päätepistettä. Joka aamu töihin lähtiessäsi tiedät, että olemme taas yhden päivän lähempänä maalia. Muista, että maratoonarillakin on aika monta kilometriä lähtöviivalla edessään, saati sitten triathlonistilla.
Toivo on siinä päättäväisyydessä, jonka itsestäsi löydät. Nyt tämä vain tehdään. Unohdat muut kehittämiset ja uudistamiset.
Matkan varrella mieleesi tulee vanha sanonta risukasasta ja päivän paisteesta. Se kuuluu juttuun. Kuitenkin kärsivällisesti vuolet ja viilaat tätä projektia, kuluneen sanonnan mukaisesti, peruna kerrallaan. Olen itsekin ollut armeijassa perunateatterissa ja tiedän kyllä fiiliksen, kirjaimellisesti. Mutta kyllä se perunakasa hupenee, maratonmatka taittuu, … ja Sinun sote etenee vääjäämättä. Kuitenkin vain sen päivän kerrallaan, ja juuri sen voimalla menet eteenpäin.
Miksi se nyt onnistuisi?
Enää ei ole vaihtoehtoja! Kukaan tuossa muutoksessa oleva ei halua menettää mainettaan taas kerran myttyyn menneen soten takia. Et Sinäkään! Et kerta kaikkiaan kehtaa sanoa tehneesi 1,5 vuotta töitä muutoksen eteen, joka ei toteutunut (ja ministeritkin kaikkosivat).
Kollektiivinen halu ja tekemisen pakko muutoksen läpiviemiseksi voimistuvat niin paljon, että lopultakin sote saadaan maaliin! JEEE! Kiitos siitä kuuluu Sinulle, kollegoillesi ja kaikille alan toimijoille ympäri ämpäri Suomen.
Sillä jos tämä ei nyt onnistu, kusitolpalla tulee olemaan ruuhkaa!
Hyvää matkaa – YOU WILL DO IT!
-Esko
